Allerseelen - "Flamme" 2x12"

"Toinen LP hankintani on Allerseelenin Flamme. Sain levyn posteljoonilta maanantaina. Yhtyeen musiikkiin tutustuin ensimmäisen kerran vasta vuonna 2007. Aika tarkalleen tasan kaksi vuotta sitten, kun bändi esiintyi Turun TVO:lla Kuolleen Musiikin Yhdistyksen järjestämässä "Kuolleiden päivän vastaanotossa". Keikalta ostin myös kaksi yhtyeen CD:tä, Venezian ja kyseisen Flammen. Molemmat CD:t myin pari viikkoa sitten aivan liian halpaan hintaan. Toivottavasti saivat hyvän kodin.








Keikka oli erikoinen. Allerseelenin "sielu", Gerhard Petak liikkui vähintäänkin omalaatuisesti, vähän niin kuin miehellä olisi ollut koko keikan ajan kauhea pissahätä . Esitys oli kuitenkin taianomainen ja voimakas. Saman maagisuutta pystyy aistimaan myös Flammesta. En oikeastaan pysty määrittelemään mitä sen kautta välittyy. Ehkäpä Gerhard Petak etsii jonkinlaista eurooppalaisuuden myyttistä henkeä. Ainakin ympäri Eurooppaa levyä on nauhoitettu. Veljeni puolestaan kysyi erään levyn biisin soidessa, että onks tää joku euroviisubiisi? EI! Euroviisuista ollaan Flammella kaukana."

Kolme vuotta on levy nyt soinut varsin ahkerasta mp3-soittimessani mm. lenkillä ja salilla. Kotona levyä tuli kuunneltua ehkä kerran-pari viikossa ja autossa pari levyn "vauhdikkainta rallia". Esim. just se "euroviisubiisi".










Levy tosiaan saapui maanantaina. Tilasin levyn Portugalista Equillibriummusic-nettikaupasta, josta olen tilaillut aikaisemmin cd:itä. Maksu hoitui kätevästä IBAN/Swift-koodeja käyttäen ja maksu siirtyi Portugaliin parissa päivässä. Levy maksoi 20€, postikuluja pakettiin tuli 6,75€. Tilasin myös toisen levyn, josta on myös tulossa juttua. Maksun vastaanottamisen jälkeen levy tuli nopeasti. Postilla meni 3-4 päivää saada paketti Portugalista Suomeen. Viikonloput hieman sotkivat.











Gatefold kannet ovat melkeinpä lähempänä puuta kuin pahvia. Pahvia nämä kuitenkin ovat, mutta varsin paksua pahvia, kuten allaolevasta kuvastakin näkyy.







Levyn kannet näyttävät kyllä huomattavasti cd-versiota paremmilta, vaikkei kansissa mitään visuaalista ilotulitusta olekaan...Tosin kannessa oleva liekkiefekti näyttää siistiltä. Kannessa on ilmeisesti käytetty ranskalaisen valokuvaaja Man Rayn teosta "Solarisation Hands". Voikin olla, että kansissa huomion tulisikin kiinnittyä juuri varjoihin ja valoon, ei niinkään varsinaiseen kohteeseen.

Informaatiot ovat muistaakseni samat kuin cd:lläkin ja niihin on panostettu ihan riittävästi. Saksan alkeita 6 vuotta heikolla menestyksellä opiskelleena olen tyytyväinen mihin tahansa englanninkieliseen lisäinformaatioon. 600 kappaletta näitä on tehty. "I've got mine."

Kohti 33 1/3 kierrosta

Voisin ehkä hieman kertoa siitä miksi päätin ylipäätään perustaa tämän blogin. Kaikki alkoi siitä, kun laitoin koko cd-kokoelmani myyntiin noin kuukausi sitten. En rahapulan tai muunkaan järkevän syyn takia. CD-levyjen ostelu vain alkoi menettää pikku hiljaa merkitystään. Olen huomannut kuuntelevani entistä enemmän musiikkia mp3-soittimestani tai tietokoneen kautta. Mikä on tietysti tavallaan mälsää, mutta niin se nyt vaan menee. Usein levyjä tuli hankittua ikäänkuin kannatuksen vuoksi hyllyyn pölyttymään. Silloin kun ne saapuivat postiluukusta olin kuunnellut ne jo läpi moneen kertaan. Huomasin myös ostavani entistä vähemmän levyjä. Siinä ei ollut sitä samaa fiilistä.

Hiljalleen aloinkin miettiä, että miltähän tuntuisi luopua kaikesta. Funtsin myös sitä mitä teen levyillä esim. 10 vuoden päästä. Myynkö niitä viimeistään silloin pilkkahintaan kirpputoreilla, onko niistä tullut taakka, jota on kuljetettava mukana, kun ne kerran on hankittu vai kuuntelenko niitä kenties edelleen. Jos en olisi myynyt kaikkea, veikkaisin vaihtoehdon numero kaksi toteutuneen. Roudaisin niitä mukanani.

Noh..anyway..nyt on suurimmasta osasta päästy eroon. Eipä tarvi roudailla, eikä luopuminen oikeastaan tuntunut miltään. Ja onhan noita uusia tulossa. Erittäin rajoitettu vinyylikokoelma nimittäin. Sellainen, johon kelpuutaan ainoastaan ns. aution saaren levyt, eli ne tärkeimmät.

Tässä blogissa yritän kirjoittaa siitä mitä nuo hankintalistani levyt minulle merkkaavat, mistä levyn saan käsiini, mihin hintaan ja miltä ne näyttävät. Lyhyesti siis kirjoitan siitä mikä missäkin vinyylissä on niin pirun siistiä. Ainiin, miksi haluan nyt kerätä vinyylejä? No kun ne vaan on niin siistejä!

Earth - “Hex; Or Printing In The Infernal Method” 2x12"

"Muistan kuulleeni yhtyeestä tai oikeastaan yhtyeen "aivosta" Dylan Carlsonista ensimmäisen kerran vuonna 1998 Nick Broomfieldin "Kurt ja Courtney" dokumentin yhteydessä. Dokumentissa haastateltiin Kurtin ystävää Dylania. Dylan oli laiha, likainen ja taisi häneltä puuttua pari hammastakin. Dokumentissa kuultiin myös miehen yhtyeen eli Earthin musiikkia, joka tuolloin ei sanonut minulle mitään. Minusta se oli todella surkeaa. Itseasiassa luulin, että filmin tekijälle oli loppunut rahat, kun musiikkia oli pitänyt alkaa hankkimaan.

Muutamaa vuotta myöhemmin kuulin yhtyeestä seuraavan kerran henkilöltä, joka hämmästyttävää kyllä omasi lähes yhtä nuhjuisen ulkomuodon kuin Dylan. Yhtyeestä oli alkanut muodostua eräänlainen kultti-ilmiö, omanlaisensa musiikin äärilaita.

Hankintalistalle päätynyt levy edustaa kuitenkin varsin toisenlaista ääripäätä. Itse kuuntelin levyä, joka ilta noin tunnin putkeen puolen vuoden ajan kun luin pääsykokeisiin. Sen jälkeen olen kuunnellut Hex:iä vähintäänkin yhtä paljon. Rehellisesti voin sanoa, että en edelleenkään tiedä mitä levyllä on, niin vieraalta se kuulostaa."



Earth - "Hex; Or Printing In The Infernal Method" oli ensimmäinen levy, jonka kirjasin ylös hankintalistaani. Se oli yksinkertaisesti pakko saada. Se oli myös ensimmäinen, jonka ruksasin listasta yli. Discogs.com:n mukaan vinyylinä levyä on tehty varsin rajoitettu 1500 kappaleen painos, joten oli melko selvää, että en saisi levyä käsiini kävelemällä läheiseen levykauppaan. Lisäksi tiesin, että voisin joutua pulittamaan albumista pelottavankin paljon rahaa. Ainakin enemmän kuin yhdestäkään cd:stäni koskaan.

Nettisurffailu kierroksen perusteella päätin yrittää onneani Ebayn nettihuutokaupassa. En ollut aikaisemmin ostanut kyseisen sivuston kautta mitään, mutta löysin levyn mielestäni varsin edulliseen hintaan $49,99. Myyjän mukaan levyn kunto oli uudenveroinen (mint) ja kannet hyväkuntoiset (near mint). Mukana tulisi vielä juliste. Edellä olevien termien merkitykset jouduin tarkistamaan, sillä en aiemmin ollut selvillä vinyylilevyjen kuntoluokituksista. Jokatapauksessa diili kuulosti loistavalta ja onnistuinkin huutamaan levyn itselleni. Postikuluja paketille tuli $14. Ihmettelen hieman, että levyyn ei tullut muita tarjouksia. Sillä tämän jälkeen huutoni eivät aivan yhtä hyvin onnistuneet. Ennen kuin opin muutaman kikan. Siitä ehkä lisää myöhemmin. Tällä hetkelle levyä myydään sivustolla $74,99 ja $100 hintaan, joten mielestäni tein varsin hyvät kaupat.



Pari viikkoa kului ja tänä aikana ehdin jo hieman huolestua mahdanko saada vinyyliä koskaan huomaani. Kahden viikon ja yhden päivän odottamisen jälkeen ovikello kuitenkin soi ja postimies ojensi paksun pahvisen paketin. Avasin paketin varovasti ja siellä se oli! Juuri sellaisessa kunnossa kuin ebayn ilmoituksessa oli kuvailtu. Kansitaide on varsin komeaa ja huokuu juuri levyltä välittyvää tunnelmaa.




Levy on tupla-LP, harmaa sävyltään. Harmaana levyä on tehty ilmeisesti vain 500 kappaletta ja komealtahan harmaa vinyyli kyllä näyttää. Mukana tullut juliste on myös varsin hieno ja se luultavasti löytää paikkansa seinältä, kunhan siihen tulee hankittua sopivan kokoiset kehykset. Kokonaisuudessaan erittäin tyylikäs paketti. CD:tä ei tule ainakaan ikävä.