Cohen ja Gira

Leonard Cohenin Helsingin keikkaa hieman yli vuosi sitten ei olisi saanut missata. Live In London levy on ollut pari päivää aktiivisessa kuuntelussa ja yhä edelleen noissa puhki kuunnelluissa biiseissä on jotain outoa taikaa. Miehen äänikin on tuntunut vain paranevan entisestään.

Tässä videossa Leonard on tosin hieman nuorempi. Biisi miehen parhaita ja hienovarainen hymynväre (kiitos taustalaulajan?) kohdassa 1:50 tekevät tästä katsomisen arvoisen.

--

Michael Gira käväisi myös suomessa muutama vuosi sitten. Sekin tuli missattua, vaikka Swans onkin yksi kovimmista bändeistä ikinä. Failure yksi Swanssin kovimmista biiseistä. Jotain tälläista tuli siis missattua.

Arvoa jouluksi kotiin

Huomasin, että joulu lähestyy ja parina viimeisenä vuotena on Arvo Pärtin musiikki soinut aika rankasti joulun alla. Tänään havahduin siihen, että minä idiootti olen mennyt myymään kaikki A.P:n levyt. Nopea googletus osoitti sen karun faktan, että Arvo Pärtin musiikkia on julkaistu varsin heikosti vinyylinä. Tosin muutama levy näyttää löytyvän, mutta esim. Te Deum ja Da Pacem on julkaistu ilmeisesti vain cd:llä ja ne ovat juuri ne suosikkini. Olisi kannattanut tämäkin tarkistaa ennen levyjen myymistä. Onneksi Ebaystä näyttäisi saavan molemmat levyt 10e/kpl. Taisin itse asiassa myydä omat kappaleeni noista juuri tuohon hintaan.

Te Deumin ja Da Pacemin lisäksi omistin Tabula Rasan, Arboksen ja Alinan. Tabula Rasaan en oikeastaan päässyt koskaan sisään, eli en hirveästi pitänyt siitä. Arbos on hyvä paitsi ensimmäinen biisi on aika kökkö.... Alina puolestaan täyden kympin levy. Pärtin tuotosten kohdalla suosittelen erityisesti ECM:n julkaisuja, jotka ovat laadukkaita ja komeita paketteja. Hieman kalliimpia kylläkin kun esim. Naxoksen. En kylläkään ole Naxoksen Pärt julkaisuihin perehtynyt ja saattaa olla, että niistäkin voi jotain hyviä julkaisuja löytyä.

Noh...anyway..pitänee laittaa Ebayhin tilausta menemään ja toivoa, että postimies ennättää ennen joulupukkia.

video: Björk haastattelee Arvo Pärtiä

Lista lyhenee

Durtron nettikaupassa näytti alkaneen ale ja sain viivattua hankintalistalta yli taas yhden albumin. Current 93:n The Inmost Light 2x12" hintaan £9,40. The Inmost Lightille on koottu koko Inmost Light trilogia, joista keskimmäinen All The Pretty Little Horses oli pakkohankinta. Pari muutakin levyä olisi mielellään laittanut tulemaan, jos Paypal tilillä olisi riittänyt euroja. Of Ruine Or Some Blazing Starre ainakin. Thunder Perfect Mind pitäisi myös löytää jostain. Sitten ei puutu enää kuin Soft Black Stars, Sleep Has His House, Imperium, Nature Unveiled jne. Onneksi kaikki on vielä ceedeinä hyllyssä.

Die Weisse Rose - "A Martyrium Of White Roses" 12"

"Die Weisse Rose - A Martyrium Of White Roses on ensimmäinen vinyyli, joka EI ollut hankintalistallani. Se ei siis ole ns. aution saaren levy, mutta ei mikään ihan taviskaan.

Yhtye on kuitenkin itselleni uusi tuttavuus ja A Martyrium Of White Roses (AMOWR!) bändin eka julkaisu. Die Weisse Rose on tosin perustettu jo vuonna 2001. Aiemmin yhtye on ollut tunnettu näyttävistä keikoistaan. Bändi tulee Tanskasta, ei genrelle tyypilliseen tapaan Saksasta tai Ruotsista. Levyn on tosin julkaissut ruotsalainen Cold Meat Industry.

















En oikeastaan tiedä missä tilanteissa levyä on tullut kuunneltua. Kuuntelin sen pari kertaa läpi viime kesänä, eikä levy tehnyt sen erityisempää vaikutusta. Se jäi kuitenkin poistamatta mp3-soittimelta ja se tuli säälistä pyöritettyä vielä muutaman kerran. Levystä alkoikin diggaamaan ihan uudella tavalla. "AMOWR":ssa on jotain erityistä. Se ei oikeastaan ole edes perinteinen levy vaan enemmänkin dokumentti, se kertoo jostakin. Jos levy pitäisi arvostella kuten viini, sanoisin sen olevan hienostunut, täyteläinen ja mausteinen, olematta kuitenkaan päällekäyvä. No Nicht Schuldig biisi on tosin aika raju. Lisäksi kyseinen raita iski täysillä loppusyksystä mustikoita poimiessa, eli kyseessä on ehkä maailman täydellisin marjanpoimintabiisi.






















Entäs mistä levy sitten kertoo? Edellä mainittu Nicht Schuldig kiteyttää oikeastaan kaiken levyn aihepiiristä ja teemoista. AMOWR ei kuitenkaan ole audiodokumentti marjanpoiminnasta. Kuuntelin Die Weisse Rosen Thomas Bøjdenin haastattelua, jossa hän kertoi eräänlaisena punaisena lankana levyllä olevan syyllisyys, petturuus ja sankaruus. Jos tätä pohtii sen oikean Valkoisen Ruusun-järjestön ja jäsenten näkökulmasta, niin levyn tematiikkaa ei voi sanoa kaukaa haetuksi."









Levyn tilasin legendaarisesta Tesco Distributionista Saksasta, postin leimojen mukaan tarkempi sijainti on Birkeneu. Toimitus oli ehkä nopein mitä Suomen rajojen ulkopuolelta koskaan. Makselin Iban/Swift pankkisiirrolla viikonloppuna ja levy oli kourissani jo seuraavana perjantaina. Yleensä noissa siirroissa pelkästään menee jo muutama päivä.

Hintaan AMOWR:lle tuli 17 euroa, eli ei hirveästi. Levystä olisi saanut pulittaa kyllä 10 euroa enemmänkin, jos vihreä vinyyli olisi himottanut. Koska tämä nyt ei kuitenkaan ollut varsinainen aution saaren levy, päätin kuitenkin tilata mustan. Tosin sainkin jostain syystä valkoisen. Ilmeisesti joku moka tms. En tosiaan valita, sillä valkoinen huomattavasti siistimpi, eikä näitä ole tehty kuin 133 kpl. Mukana tilauksessa tuli myös Haus Arafnan - Butterfly LP, jota en olisi uskonut saavani käsiini. Se tulee autiolle saarelle.Hieno levy, valitettavasti kannet kiilsivät niin paljon, etten saanut kunnon kuvia.

"Divarit ja kirpputorit hukkuvat cd-levyihin"

Bongasin tänään aiheesen liittyvän jutun Yleltä.

"Ihmiset todella haluavat päästä eroon cd-levyistään. Niitä tulisi vaikka kuinka paljon, mutta toisaalta cd:t eivät käy kaupaksi. Vinyyliä meiltä menee, Kangas toteaa"

"Divarit ja kirpputorit hukkuvat cd-levyihin". / YLE Uutiset

Onneksi olen päässyt omista levyistäni kohtuu hyvin eroon. Viidesosa on enää jäljellä ja ne pitäisi varmaan yrittää kaupata johonkin divariin. Hieman yli kuukaudessa on myyty nyt noin 400 levyä ja postittaminen ym. muu homma alkaa hiljalleen käymään tylsäksi. Vinyylejä on tullut lisää pari-kolme, yhdestä tulee juttua varmaan huomenna.

Loput levyt löytyvät muuten täältä (paljon kaikkea hyvää vielä jäljellä!):

http://www.huuto.net/fi/showlist.php3?cat=%&seller=sinktuo&status=DN&odir=A&start=0

Allerseelen - "Flamme" 2x12"

"Toinen LP hankintani on Allerseelenin Flamme. Sain levyn posteljoonilta maanantaina. Yhtyeen musiikkiin tutustuin ensimmäisen kerran vasta vuonna 2007. Aika tarkalleen tasan kaksi vuotta sitten, kun bändi esiintyi Turun TVO:lla Kuolleen Musiikin Yhdistyksen järjestämässä "Kuolleiden päivän vastaanotossa". Keikalta ostin myös kaksi yhtyeen CD:tä, Venezian ja kyseisen Flammen. Molemmat CD:t myin pari viikkoa sitten aivan liian halpaan hintaan. Toivottavasti saivat hyvän kodin.








Keikka oli erikoinen. Allerseelenin "sielu", Gerhard Petak liikkui vähintäänkin omalaatuisesti, vähän niin kuin miehellä olisi ollut koko keikan ajan kauhea pissahätä . Esitys oli kuitenkin taianomainen ja voimakas. Saman maagisuutta pystyy aistimaan myös Flammesta. En oikeastaan pysty määrittelemään mitä sen kautta välittyy. Ehkäpä Gerhard Petak etsii jonkinlaista eurooppalaisuuden myyttistä henkeä. Ainakin ympäri Eurooppaa levyä on nauhoitettu. Veljeni puolestaan kysyi erään levyn biisin soidessa, että onks tää joku euroviisubiisi? EI! Euroviisuista ollaan Flammella kaukana."

Kolme vuotta on levy nyt soinut varsin ahkerasta mp3-soittimessani mm. lenkillä ja salilla. Kotona levyä tuli kuunneltua ehkä kerran-pari viikossa ja autossa pari levyn "vauhdikkainta rallia". Esim. just se "euroviisubiisi".










Levy tosiaan saapui maanantaina. Tilasin levyn Portugalista Equillibriummusic-nettikaupasta, josta olen tilaillut aikaisemmin cd:itä. Maksu hoitui kätevästä IBAN/Swift-koodeja käyttäen ja maksu siirtyi Portugaliin parissa päivässä. Levy maksoi 20€, postikuluja pakettiin tuli 6,75€. Tilasin myös toisen levyn, josta on myös tulossa juttua. Maksun vastaanottamisen jälkeen levy tuli nopeasti. Postilla meni 3-4 päivää saada paketti Portugalista Suomeen. Viikonloput hieman sotkivat.











Gatefold kannet ovat melkeinpä lähempänä puuta kuin pahvia. Pahvia nämä kuitenkin ovat, mutta varsin paksua pahvia, kuten allaolevasta kuvastakin näkyy.







Levyn kannet näyttävät kyllä huomattavasti cd-versiota paremmilta, vaikkei kansissa mitään visuaalista ilotulitusta olekaan...Tosin kannessa oleva liekkiefekti näyttää siistiltä. Kannessa on ilmeisesti käytetty ranskalaisen valokuvaaja Man Rayn teosta "Solarisation Hands". Voikin olla, että kansissa huomion tulisikin kiinnittyä juuri varjoihin ja valoon, ei niinkään varsinaiseen kohteeseen.

Informaatiot ovat muistaakseni samat kuin cd:lläkin ja niihin on panostettu ihan riittävästi. Saksan alkeita 6 vuotta heikolla menestyksellä opiskelleena olen tyytyväinen mihin tahansa englanninkieliseen lisäinformaatioon. 600 kappaletta näitä on tehty. "I've got mine."

Kohti 33 1/3 kierrosta

Voisin ehkä hieman kertoa siitä miksi päätin ylipäätään perustaa tämän blogin. Kaikki alkoi siitä, kun laitoin koko cd-kokoelmani myyntiin noin kuukausi sitten. En rahapulan tai muunkaan järkevän syyn takia. CD-levyjen ostelu vain alkoi menettää pikku hiljaa merkitystään. Olen huomannut kuuntelevani entistä enemmän musiikkia mp3-soittimestani tai tietokoneen kautta. Mikä on tietysti tavallaan mälsää, mutta niin se nyt vaan menee. Usein levyjä tuli hankittua ikäänkuin kannatuksen vuoksi hyllyyn pölyttymään. Silloin kun ne saapuivat postiluukusta olin kuunnellut ne jo läpi moneen kertaan. Huomasin myös ostavani entistä vähemmän levyjä. Siinä ei ollut sitä samaa fiilistä.

Hiljalleen aloinkin miettiä, että miltähän tuntuisi luopua kaikesta. Funtsin myös sitä mitä teen levyillä esim. 10 vuoden päästä. Myynkö niitä viimeistään silloin pilkkahintaan kirpputoreilla, onko niistä tullut taakka, jota on kuljetettava mukana, kun ne kerran on hankittu vai kuuntelenko niitä kenties edelleen. Jos en olisi myynyt kaikkea, veikkaisin vaihtoehdon numero kaksi toteutuneen. Roudaisin niitä mukanani.

Noh..anyway..nyt on suurimmasta osasta päästy eroon. Eipä tarvi roudailla, eikä luopuminen oikeastaan tuntunut miltään. Ja onhan noita uusia tulossa. Erittäin rajoitettu vinyylikokoelma nimittäin. Sellainen, johon kelpuutaan ainoastaan ns. aution saaren levyt, eli ne tärkeimmät.

Tässä blogissa yritän kirjoittaa siitä mitä nuo hankintalistani levyt minulle merkkaavat, mistä levyn saan käsiini, mihin hintaan ja miltä ne näyttävät. Lyhyesti siis kirjoitan siitä mikä missäkin vinyylissä on niin pirun siistiä. Ainiin, miksi haluan nyt kerätä vinyylejä? No kun ne vaan on niin siistejä!